Luova ongelmanratkaisu ei ole ideointia vaan rajaamista

Post-it-seinä on toimialamme rakastetuin rekvisiitta, ja ideointipalaverin energiaa vastaan on vaikea väittää. Palaverissa syntyy määrää, naurua ja tunne yhteisestä luomisesta, ja tunne on aito. Mitattu tulos on eri asia. Sosiaalipsykologia on toistanut saman kokeen kymmeniä kertoja neljänkymmenen vuoden ajan, ja tulos on pysynyt: samat ihmiset tuottavat yksin listaten enemmän ja parempia ideoita kuin ryhmässä ideoiden.¹ Tämä ei tarkoita, että yhteinen työ olisi turhaa. Se tarkoittaa, että luovuus ei asu siinä prosessin kohdassa, johon se on tapana sijoittaa.

Määrä ei ollut pullonkaula

Aivoriihen lupaus perustuu oletukseen, että ideoista on pulaa. Oletus oli kyseenalainen jo 1987, kun ilmiölle annettiin nimi ja mittari, ja tekoälyn jälkeen se on absurdi: sata kelvollisen kuuloista ideaa saa nyt kolmessakymmenessä sekunnissa ilmaiseksi. Sujuvasta tekstistä kävi samoin. Kun raaka-aine muuttuu ilmaiseksi, arvo siirtyy muualle.

Se siirtyy kysymykseen. Sadan idean listasta ei ole mitään hyötyä, jos kukaan ei tiedä, mihin kysymykseen niiden pitäisi vastata. Väärin rajattuun kysymykseen tuotettu idea on hukkaa riippumatta siitä, kuinka hyvä se on, ja juuri siksi ideoinnin lisääminen ei paranna lopputulosta. Se tuottaa lisää vastauksia väärään kysymykseen nopeammin.

Rajoite on materiaalia, ei este

Tutkimus rajoitteista kertoo epämukavan symmetrisen totuuden: sopiva määrä rajoitteita tuottaa luovempia lopputuloksia kuin täysi vapaus, ja vasta liiallinen rajoittaminen kääntyy haitaksi.² Täysi vapaus ei vapauta vaan halvaannuttaa, koska ilman kiinteitä pintoja mikään ratkaisu ei ole toista parempi.

Käytännön tekijät ovat tienneet tämän aina. Muusikko virittää kitaran avovireeseen, jotta kuusi kieltä lakkaa tarjoamasta kaikkea ja alkaa tarjota jotain. Suunnittelija rajaa paletin kolmeen väriin. Valmistusmenetelmän rajat kertovat, millainen muoto on rehellinen ja millainen toiveajattelua. Vapausasteiden vähentäminen ei kavenna lopputulosta, vaan antaa sille rungon, jota vasten jokaisen valinnan voi perustella tai hylätä.

Kartta ennen optimointia

Nopein tapa tehdä väärää asiaa tehokkaasti on optimoida perityn ongelmanmäärittelyn sisällä. Siksi työjärjestyksemme on aina sama: ensin kartta, sitten malli, vasta sitten optimointi. Kartoitusvaiheessa kiinnostavin kysymys ei ole mitä vaihtoehtoja on lisää, vaan mitkä ehdoista ovat oikeasti kiinteitä.

Kuka tämän rajoitteen asetti, ja tietääkö hän yhä miksi?

Vastaus yllättää useammin kuin kehtaa myöntää. Moni kiinteänä pidetty ehto osoittautuu päätökseksi, jonka joku teki vuosia sitten toisenlaisessa tilanteessa toisista syistä, ja jonka perustelut lähtivät talosta viimeisen organisaatiomuutoksen mukana. Sellaisen ehdon purkaminen avaa ratkaisuja, joita mikään ideointimäärä ei olisi löytänyt, koska kaikki ideat tuotettiin ehdon sisälle.

Miltä rajaaminen näyttää asiakastyössä

Asiakastyössä tämä tarkoittaa, että hyvä työpaja ei ala kysymyksellä mitä kaikkea voisimme tehdä, vaan kysymyksellä mistä tiedämme, että tämä ehto pitää. Hyvä rajauskysymys tappaa enemmän ideoita kuin paras ideointikierros synnyttää, ja juuri se on sen arvo. Jokainen perustellusti suljettu ovi tekee jäljellä olevista käytävistä valoisampia.

Kun kysymys on rajattu oikein, ratkaisu on usein lähes ilmeinen, eikä sitä tarvitse keksiä vaan lähinnä toteuttaa. Ulkopuolisen silmin lopputulos näyttää oivallukselta. Työn tehneen silmin se näyttää siltä, mitä jäi jäljelle, kun kaikki muu oli suljettu pois perustellusti.

Palaverin voi diagnosoida yhdellä mittarilla ilman konsulttia: kuinka moni puheenvuoro avaa uusia vaihtoehtoja ja kuinka moni sulkee niitä perustellusti. Jos mikään ei koskaan sulkeudu, huoneessa ei ratkaista vaan kerätään.

Sanoista tehdyksi.

Lähteet

1. Diehl, M. & Stroebe, W., “Productivity Loss in Brainstorming Groups”, Journal of Personality and Social Psychology, 1987, sekä meta-analyysi Mullen, B., Johnson, C. & Salas, E., Basic and Applied Social Psychology, 1991: aivoriihiryhmät tuottivat vähemmän ja heikompia ideoita kuin samat yksilöt erikseen, 20 tutkimuksen aineistossa. https://homepages.se.edu/cvonbergen/files/2013/01/Productivity-Loss-In-Brainstorming_Toward-the-Solution-of-a-Riddle.pdf
2. Acar, O. A., Tarakci, M. & van Knippenberg, D., “Creativity and Innovation Under Constraints: A Cross-Disciplinary Integrative Review”, Journal of Management, 2019. https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0149206318805832